På norsk mer nedenfor
Mun blogi on pitänyt hiljaiseloa, ja mä olen siitä hyvin pahoillani, vaikkakin mulla onkin tällä kertaa tyhjien selitysten sijasta oikeastikin aika isoja syitä hiljaisuudelle. Mun elämässä on tapahtunut niin hurjia muutoksia viime kesän ja alkaneen syksyn aikana - muutenkin, kuin vaan hiusvärissä - että mulla ei ole ollut jaksamista kirjoitella tänne. Muutamia luonnoksia mä oon kirjoittanut, ja muutamia otsikoita ja aiheita laittanut muistiin. Mutta niitäkin mä olen kirjoitellut omalla painollaan, enkä mä enää tiedä, kannattaako mun kirjoittaa niitä loppuun ja julkaista postausta esimerkiksi muuttopäivästä, joka tapahtui kaksi kuukautta sitten.
No mutta, mitä mulle kuuluu?
Mulle kuuluu pääsääntöisesti hyvää. Lokaatio on vaihtunut Pohjois-Suomesta Keski-Norjan ihanaan Trondheimiin, ja mä olen aivan ihastunut tähän kaupunkiin. Mä en edes tiedä, miten tästä kaupungista ei voi olla pitämättä! Mä tunnen mun oloni ihan Harry Potteriksi, kun mä mun pyöreissä laseissa meen yliopiston päärakennuksen käytäviä pitkin. Meidän yliopisto, NTNU, on nimittäin todella vanha kivinen rakennus, joka vaikuttaa ihan Hogwartsilta. Eli kyllä: me muutettiin Norjaan elokuun alussa - vihdoin!
Mä sain täältä opiskelupaikan Norjan teknisluonnontieteellisestä yliopistosta, lyhennykseltään NTNU. Se on Norjan suurin yliopisto ja kantaa päävastuun koko maan teknisluonnontieteellisistä aloista ja niiden koulutuksista. Täältä on myös valmistunut Nobel -palkittuja ja sen lisäksi täällä myös opettaa Nobel -palkittuja! NTNU on jakautunut kolmeen kaupunkiin: Trondheim, Ålesund ja Gjøvik. Pääkeskus on täälläTrondheimissa, ja täällä sä voit oikeastaan opiskella ihan mitä tahansa. Tänne on tosin vaikeampi päästä. Mä itse sain paikan yleisen kirjallisuustieteen alalta ja oon rakastanut sitä alaa! Koko yliopistoelämästä ja -kokemuksesta on kokonaan tulossa oma postauksensa, koska mulla on niin paljon kerrottavaa siitä. Näin alkupalaksi kuitenkin riittää se tieto, että pidän alasta, pidän yliopistosta ja pidän Trondheimista.
 |
| Mulla itselläni ei ollut kuvaa NTNU:sta ulkoapäin. Kyseisen kuvan löydät täältä. |
Kielen kanssa on myös aina välillä ollut haasteita. Esimerkiksi me ostettiin vahingossa kaksi purkkia piimää maidon sijasta ja juustoa ostaessa me ostettiinkin jotakin ruskeaa juustoa, joka ei oo muuten yhtään hyvää - ei jatkoon. Välillä kääntäjäkään ei osaa suomentaa yksittäisiä sanoja (eikä sen paremmin lauseitakaan). Opiskelun aloitus oli myös todella haastavaa, enkä mä ole koskaan ollut yhtä pihalla asioista, mitä Fadderukan (vastaa orientaatioviikkoa) aikana sekä ekoilla luennoilla, oikeastaan ensimmäinen kuukausi meni kokonaan uuden opetteluun ja norjalaisen yliopistosysteemin hämmästelyyn. Haastetta on aiheuttanut myös kirjanorjan/bokmålin, ja uusnorjan/nynorskin ero sekä sen lisäksi Norjan sisäiset murteet. Mä en ymmärtänyt yhtään mitään puheesta, kun menin ekoja kertoja luennoille. Nyt mä ymmärrän huomattavasti enemmän, paitsi nynorskia. Se on vielä ihan oma kielensä mulle, ainakin siis puhekielenä.
Mä rakastan Trondheimia. Ja yliopistoa. Ja Norjaa. Ja norjan kieltä. Ja kirjallisuustieteitä. Mutta mulla on myös ollut aika vaikeeta sekä täällä että Suomessa, sillä kuukausi ennen Norjaan muuttoa multa löydettiin aivokasvain, joka tuli todella isona pommina täydellisen kirkkaalta taivaalta. Se vaati aika paljon käsittelyä. Mun oli tosi vaikeeta ajatella että hei, mun aivoissa on ylimääränen patti, joka kasvaa siellä joka päivä lisää ja että mun on aloitettava sen hoito ja sen lisäksi siirrettävä se hoito Norjaan. Enkä mä edelleenkään ole yhtään fine tän asian kanssa. Hoidon mukana mulle tuli myös kasa sivuoireita, jotka vaikuttaa joka päivä mun arkeen. Se itse kasvain on hyvänlaatuinen, suht isoksi kasvanut ja sitä hoidetaan ylihinnotetuilla tableteilla sekä seurataan verikokeilla ja pään magneettikuvauksilla. Joskus se saatetaan jopa leikata, mitä mun kohdalla sen suuruuden takia harkittiin. Mä voisin itseasiassa tästäkin kirjoittaa oman postauksen, jos joitakin yhtään kiinnostaa. Saatan kirjottaa sen joka tapauksessa, koska mikä oiskaan parempi tapa käsitellä asioita, kuin kirjottaa niitä ylös.
Mulla on ollut myös normaalia koti-ikävää, vaikeuksia sopeutua uuteen maahan ja jaksaminen on koetuksella. Mä en ajatellut, että olisi yhtään helppoa opiskella vieraassa maassa kokonaan vieraalla kielellä, mutta mä en ajatellut sen olevan näin rankkaa. Mun jaksamiseen tosin vaikuttaa myös aivokasvain ja sen hoito. Ja sen sivuoireet. Ja ahdistuneisuushäiriö. Ja masennus. Mutta mä en silti odottanut sen olevan näin rankkaa. Koitan sanoa mulle jokaisen luennon jälkeen, että tää kaikki helpottaa päivä päivältä enemmän ja se ajatus välillä toimiikin! Opiskelu ja elämä täällä on todella antoisaa. Mutta silti rankkaa.
Tässä teille hajanaisia kuulumisia mun elämästä kesän ja alkusyksyn takaa. Hitsit että mua harmittaa, etten saanut koottua tästä yhtään järkevämpää postausta tai mitään tajunnan räjäyttävää, vaan nyt te joudutte lukemaan hajanaisia tapahtumia sieltä täältä. Mun viimeistä kolmea vai neljää kuukautta on vaan tosi vaikea koittaa tiivistää yhteen postaukseen niin, että sen saisi jotenkin järkeväksi kokonaisuudeksi. Mutta mä melkein lupaan, että tulossa on tarkentavia postauksia esimerkiksi juurikin liittyen ulkomaille muuttoon, siellä asumiseen ja opiskeluun, kulttuurieroihin, koti-ikävään, aivokasvaimeen jne. Ja paljon kattavammin ja paremmin! Ainakin toivottavasti.
Instagramissa @noomisabell pystyy näkemään reaaliajassa (ainakin siis melkein reaaliajassa, viive siellä on ehkä sellanen muutamista tunneista kahteen viikkoon haha) mun kuulumisia ja elämää Norjassa. Siellä on myös enemmän kuvia Norjasta ja Hogwartsin yliopistosta, jos teitä kiinnostaa!
Noomi
______________________________
På norsk
Bloggen min har holdt et stille liv, og jeg beklager det, selv om jeg denne gangen faktisk har ganske store grunner til stillheten i stedet for tomme forklaringer. Det har vært så mange drastiske endringer i livet mitt den siste sommeren og høsten som har begynt at jeg ikke har hatt evnen til å skrive her. Jeg har skrevet noen utkast, og noen titler og emner. Men jeg har også skrevet dem i min egen vekt, og jeg vet ikke lenger om jeg skal skrive dem ned og publisere et innlegg om flyttedagen, som for eksempel skjedde for to måneder siden.
Hvordan har jeg det?
Som regel føler jeg meg bra. Beliggenheten har endret seg fra Nord-Finland til det fantastiske Trondheim i Midt-Norge, og jeg er helt forelsket i denne byen. Jeg føler meg som Harry Potter når jeg går i de runde brillene langs gangene til hoveduniversitetsbygningen. Vårt universitet, NTNU, er en virkelig gammel steinbygning som ser ut akkurat som Hogwarts. Så ja: vi flyttet til Norge i begynnelsen av august - endelig!
Jeg fikk et sted å studere her ved Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet, forkortet NTNU. Det er det største universitet i Norge og har hovedansvaret for de teknisk-naturvitenskapene og deres utdannelse over hele landet. Nobelprisvinnere har også uteksaminert seg her, og i tillegg til dette lærer de også nobelprisvinnere! NTNU er delt inn i tre byer: Trondheim, Ålesund og Gjøvik. Hovedsenteret er her i Trondheim, og her kan du virkelig studere omtrent alt. Det er riktignok vanskeligere å komme hit. Jeg har selv fått en plass innen allmenn litteraturvitenskap og har elsket det feltet! Hele universitetslivet og erfaringen er i ferd med å bli et eget innlegg fordi jeg har så mye å si om det. På denne måten er imidlertid kunnskapen om at jeg liker studieretningen, jeg liker universitetet og jeg liker Trondheim nok som en startpakke.
 |
| Selv hadde jeg ikke et bilde av NTNU utenfra. Du finner det bildet her. |
Det har alltid vært utfordringer med språk. For eksempel kjøpte vi ved et uhell to glass karnemelk i stedet for melk, og da vi kjøpte ost, kjøpte vi brunost som ikke var like god. Noen ganger kan ikke en oversetter oversette enkeltord (eller setninger). Å starte studiene var også veldig utfordrende, og jeg har aldri vært så i gården om ting som i løpet av fadderuka (tilsvarende orienteringsuken) så vel som første forelesninger, faktisk den første måneden gikk til en helt ny måte å lære og undre seg på ved det norske universitetssystemet. Forskjellen mellom bokmål og nynorsk, samt de interne dialektene i Norge, har også skapt en utfordring. Jeg forsto ingenting om talen da jeg gikk på forelesninger for første gang. Nå forstår jeg mye mer, bortsett fra nynorsk. Det er fortsatt et veldig utfordrende språk for meg, i hvert fall når jeg hører en tale.
Jeg elsker Trondheim. Og universitetet. Og Norge. Og det norske språket. Og litteraturvitenskap. Men jeg har også hatt det vanskelig både her og i Finland, for en måned før vi flyttet til Norge, ble det funnet en hjernesvulst, som kom som en virkelig stor bombe fra en helt klar himmel. Det krevde ganske mye behandling. Det var veldig vanskelig for meg å tenke at hei, det er en ekstra klump i hjernen min som vokser der hver dag, og at jeg må starte behandlingen og også flytte den til Norge. Og jeg det fortsatt ikke helt fine med denne saken. I tillegg til behandling, opplevde jeg også en rekke bivirkninger som påvirker dagliglivet mitt hver dag. Svulsten i seg selv er godartet, relativt stor og behandles med overprisede tabletter og overvåkes av blodprøver og magnetisk resonansavbildning av hodet. Noen ganger kan det til og med kuttes, noe som ble ansett som et alternativ for meg på grunn av svulstens størrelse. Jeg kan faktisk skrive mitt eget innlegg om dette også, hvis noen er intressert i det hele tatt. Jeg kan skrive det uansett, for hvilken bedre måte å håndtere ting på enn å skrive dem ned.
Jeg har også hatt normal hjemlengsel, problemer med å tilpasse meg et nytt land og mestring blir testet. Jeg trodde ikke det ville være lett å studere i et fremmed land på et helt fremmed språk, men jeg syntes ikke det var så vanskelig. Imidlertid påvirkes min overlevelse også av hjernesvulsten og behandlingen av den. Og dens bivirkninger. Og angstlidelse. Og depresjon. Men jeg hadde fortsatt ikke forventet at det skulle være så tøft. Jeg prøver å fortelle meg selv etter hvert foredrag at det hele gjør det lettere dag for dag. Det fungerer alltid i mellom! Å studere og bo her er virkelig givende. Men fortsatt utfordrende og tøft.
Her er spedte nyhetene om livet mitt fra sommeren og tidlig høst. Du sveiset at det irriterer meg at jeg ikke kunne sette sammen flere fornuftige innlegg eller noe. De siste tre eller fire månedene mine er veldig vanskelig å prøve å oppsummere i ett innlegg slik at det på en eller annen måte blir en fornuftig helhet. Men jeg lover nesten at det kommer mer detaljerte innlegg om ting som å flytte utenlands, bo og studere der, kulturforskjeller, hjemlengsel, hjernesvulster osv. Og mye mer omfattende og bedre! I hvert fall forhåpentligvis.
På Instagram @noomisabell kan du se i sanntid (i hvert fall nesten i sanntid, forsinelksen er det kanksje noen få timer til to uker haha) mine tilhørigheter og liv i Norge. Det er flere bilder av Norge og Hogwarts universitet hvis du er interessert!
Noomi
